Suomessa jälleen

Viisi päivää olen ollut nyt jo Suomessa ja on aika kirjoittaa viimeinen blogikirjoitus.
On ollut aikaa miettiä mitä niin sanotusti tuli tehtyä. Aloitetaan siitä kuinka prosessi lähti liikkeelle.
Kun meille kävittiin koulussa kertomassa tästä mahdollisuudesta lähteä ulkomaille työharjoitteluun olin ihan alkajaisiksi että en lähde, mutta jokin jäi ajatuksiin kuitenkin kytemään: jospa sittenkin. Päätin täyttää hakemuksen. Senkin jälkeen vielä pähkäilin hakemuksen jättämisen kanssa, iltaisin olin toista mieltä ja aamulla toista. Keskustelin asiasta vanhempieni kanssa ja kysyin heidän mielipidettään ja lopputuloksena oli hakemuksen jättäminen viimeisenä palautuspäivänä. Ja vielä senkin jälkeen olin hyvin varma siitä etten tule pääsemään minnekään saati pärjäämään olemattomalla englannin kielen taidoillani.

Maltan olin laittanut ensimmäiseksi vaihtoehdoksi ja kun sain tiedon pääsystä sinne olin hyvinkin helpottunut. Syystä jota en edes tiedä, ehkä se kuinka paljon opettaja oli hehkuttanut paikkaa.
Koitti aika Skybe haastattelun, jonka ihme kyllä selvitin hienosti englannin kielellä. Tämän jälkeen piti vain odottaa tietoa tulevasta työharjoittelupaikasta ja kun senkin sai tietoon pystyi hetkeksi rentoutumaan ja odottamaan huhtikuuta. Siinä vaiheessa tuntui että aikaa on ruhtinaallisesti, mutta ajalla on tapana liikkua eteenpäin, välillä hyvinkin nopeasti.
Oli aika matkustaa Maltalle. Ja tästä eteenpäin olevia tapahtumia jokainen voi lukea täältä minun blogistani.

Jos joku tässä vaiheessa miettii omaa lähtemistään niin voin kertoa että tiedän millaisia ajatuksia käyt läpi ja voin vannoa että kaikki epäluulot omasta selviytymisestä ovat turhia.
Englannin puhuminen tulee parantumaan, sillä juuri muuta vaihtoehtokieltä ei ole. Itse sain huomata jo kolmannen viikon kohdalla että puhetta tulee paljon sujuvammin ja pystyin ihan keskustelemaan ja juttu luisti. Ja muista tämä: yrityskin palkitaan. Ja virheitä tulee ja paljon (itsellä meni aikamuodot sekä naiset ja miehet sekaisin) mutta pääasia kuitenkin on, että sinua ymmärretään ja sinä ymmärrät muita. Älä lukittaudu huoneeseen vaan vietä aikaa kämppisten kanssa, jolloin sinun on pakko puhua ja kielitaito kehittyy..

Summa sum sarum vai miten se menikään:
Päivääkään en vaihtaisi pois! Hetkeäkään ei ole tarvinnut katua ja todellakin suosittelen lähtemistä jos mietit sitä edes nanosekunnin verran. Tällaisia mahdollisuuksia tulee eteen aniharvoin, joten tartu siihen! Sysää epäillykset syrjään ja uskalla!
Sillä se mitä tällaisesta reissusta saa irti on kultaakin kalliimpaa!

Sunnuntai 31.5

Viimeinen päivä tätä kuuta ja viimeinen päivä Maltalla.
Tänään en todellakaan tehnyt yhtään mitään. Tai no otin mä aurinkoa katolla vähän aikaa, pitää olla ruskeampi kuin muut kun on Suomessa. Siellä ei tuskin kovin montaa auringon otto päivää ole ollut.
Koko päivä oli jotenkin outo. On joten ollut tosi epärealistinen olo kun ei ole sitä fiilistä että on oikeasti lähdössä.
Ensin iltapäivällä lähti minun huonekaverini. Tosin hän oli muualla melkein viikon joten ei tuntunut mitenkään erikoiselta. Eikä kannata ymmärtää väärin, ajoin sentään huoneen hänen kanssaan 8 viikkoa joten tottakai sitä yhteistä elämistä ja häntä tulee ikävöimään.
Me kaikki muut lähdimme vielä Vallettaan viettämään viimeistä yhteistä Iltaa. Kävimme syömässä kiinalaisessa ravintolassa, jota en kyllä voi suositella.. Sitten ostimme jäätelöt ja matkasimme kämpille. Pikkuhiljaa siinä jokainen kävi halaamassa ja hyvästelemässä, huomenna on kaikilla työpäivä eli pakko heidän päästä nukkumaan.
Minua tultiin  sitten hakemaan vähän ennen puoltayötä ja täällä sitä nyt ollaan lentokentällä odottelemassa että edes check in Desk aukeaisi. Lentohan lähtee vasta 2.50..
Joten  odotellaan  täälläkin..

Lauantai 30.5

Tänään olikin vuorossa köllöttelyä rannalla. Tarkoitus ole mennä kämppäkaverin tyttöystävän kanssa St George's Bayhin ottamaan aurinkoa mutta jäimmekin pienelle rannalle Slieman ja St. Juliansin välimaastoon. Jaksoin makoilla pari tuntia mutta sitten loppui kunto ja vesi ja oli pakko lähteä. Muuten alkaa päätä särkeä julmetusti.
Kotona sitten söin, kävin suihkussa ja pakkasin tavarani.
Tuntuu niin lopulliselta pakata kun kuitenkin tulee heinäkuussa takaisin.
Lauantailta ei näin ollen juurikaan ole kirjoitettavaa..
Kunhan  vaan olin ja möllin suurimmaksi osaksi aikaa..

Perjantai 29.5

Viimeinen perjantai täällä ja tapaaminen Stage Maltan kanssa yhdeltätoista.
Matkaan meni semmonen reilu kaksi tuntia. Oltiin huonekaverini kanssa Salinin toimistolla tasan kello 11 mutta muut viikonloppuna lähtijät olivat myöhässä. Neljä espanjalaista tulivat reilun tunnin myöhässä ja yksi belgialainen tyttö reilun puolitoista tuntia. Eli me vain odotettiin ja odotettiin.. Täytettiin palautelaput ja odotettiin vähän lisää. Sitten kun muut suvaitsivat saapua paikalle odotimme lisää, sillä he täyttivät palautelaput. Sitten saimme todistukset työharjoittelusta, mutta.. suurimmassa osassa oli jotain väärin. Minulla oli päivämäärät, espanjalaisilla nimet. Joten odotimme vähän lisää että stagelaiset tekevät uudet todistukset. No sitten saimme ne oikeat ja korjatut todistukset ja kuvat otettua, söimme kakkua ja päästiin pois. Sitten takaisin kotiin taas reilu kaksi tuntia. Eli lähes koko perjantai meni siihen, että käytiin Stage Maltan tapaamisessa.
Mulla ei ole edelleenkään sellainen tunne että olisin lähdössä kotiin. Tuntuu vain normaalilta  viikonlopulta..
Tästä päivästä ei juuri muuta kirjoitettavaa ole, illan vietin jutellen kavereiden kanssa ja katsellen videoita. Ihan vaan leppoisaa oleskelua..

Torstai 28.5

Onni oli myötä, bussi oli ajoissa!
Mutta... Viimeinen työpäivä! 😭
Jatkoin töissä scannausta, sillä eilen en ehtinyt kaikkia tehdä. Sitten meninkin respaan ja sain muutamia kuitteja kirjoitettavaksi ja sitten jatkoin myös henkilökorttien tekemistä.
Lounaalle pääsin vasta puoli yhden maissa mutta aamupäivä kului niin nopeasti etten huomannut ajan  kulua oikeastaan ollenkaan.
Lounaan jälkeen menin yläkertaan jatkamaan niiden korttien tekoa ja ottamaan viimeisiä valokuvia työkavereista. Ei oikein ole iskenyt tajuntaan että on se viimeinen päivä täällä toimistolla.
Mutta joskus se työpäiväkin loppuu. Kaikki paperit täytetty, suosituskirjeet saatu ja jäähyväisien aika. Niistä ei meinannut tulla loppua, en halunnut lähteä.. Jossain vaiheessa on vaan pakko päättää lähteä ja kävin vielä sanomassa heipat ihanalle lounaspaikkamme omistajalle. Apua, mulla on jo nyt ikävä tätä kaikkea..
Olin vasta puoli seiskan maissa kämpillä joten eipä siinä paljon enää ehtinyt. Tarkistin kaikki tarvittavat paperit Stage Maltan tapaamiseen.. Siinä se..
Kovin on ristiriitaiset tunteet. Tottakai on mukava mennä koti Suomeen mutta kyllä mä olisin viihtynyt toiset 8 viikkoa töissä..ja Maltalla..

Keskiviikko 27.5

Aamuhan näytti hieman synkältä, oli tuulista ja taivas oli synkän näköinen. Bussimatkalla siten jossain kohti alkoi tihuttaa mut onneks ei kauan ja selvisin kuviin nahoin töihin.

Töissähän minua odotti työn paljous sillä kaikkien työntekijöiden kuvat piti scannata yksitellen. Nämä sen takia että voitiin tehdä uudet henkilökortit työntekijöille. Sitten tein myös listaa työntekijöistä joiden sopimus loppuu kesäkuussa, että heille voidaan ilmoittaa asiasta.
Lounaan jälkeen aika nopeasti pääsin taas respatädiksi ja melkein kaikki muutkin lähtivät jonnekin ja jäin tekemään niitä henkilökortteja.
Päivä kului todella nopeasti, vähän liiankin nopeasti sillä huomenna on jo viimeinen työpäivä..
Illalla kotosalla vaan rentoutumista, ei sen kummempaa..

Tiistai 26.5

Nyttenhän tämä blogi alkaa olla jo ajantasalla.
Tosiaan viimeistä viikkoa jo viedään eli toimistolla olen koko viikon.
Aamulla pääsin kirjoittamaan kutsukirjettä allekirjoittamaan työsopimukset tai siis se oli valmis pohja johon minun piti lisätä nimi ja osoite. Jokainen piti tulostaa yksitellen erilaiselle viralliselle paperille. Melkeinpä tämän jälkeen heti työhönopastaja otti minut matkaansa mukaan ja kolme tuntia pyörittiin eri paikoissa erinäisiä juttuja tehdessä.
Kello olikin jo yksi kun mentiin takaisin toimistolle joten pääsin myöhäiselle lounaalle.
Tämän jälkeen sitten muokkailtiin uusien työntekijöiden tietoja eli vaihdettiin kokopäivätyöläisiä osa-aikaisiksi eikä tämä ole niin yksinkertaista. Ensin sinun pitää perua tietokannasta kokoaikaisuus ja sitten tehdä uusi osa-aikaiselle. Myös sopimus on erilainen.
Ja sitten tein taas muutaman uuden kansion.
Nopeasti meni päivä jälleen kerran..
Työpäiviä enää kaksi jäljellä 😭.
Kämpillä kirjoittelin aikaisemmat blogipäivät tänne, viime viikko varmasti tuntuu aika tylsältä luettavalta.
Sitten juttelin taas kämppäkavereiden kanssa ja siinä se ilta sitten vierähti..